"And I'd just like to say
I thank God that you're here with me
And I know you too well to say that you're perfect
But you'll see, oh my sweet love, you're perfect for me
I know all your secrets and you know all of mine
You're always here to hold me up when I'm losing my mind
I wish that I was stronger so that I had more to give
I'll share everything I have and we'll find a way to live."
Mä puhuin ainakin mun eilisessä postauksessa mun kaveriporukasta. Niitä mulla on monta, mutta sillä tarkotin tätä läheisintä joille puhun tavalla tai toisella joka päivä edes jossain määrin ja jotka ovat minulle läheisimpiä kuin ketkään muut. Tänään kun en muuta aihetta keksinyt, päätin piristää heidän päiviään ja kertoa vähän tarkemmin mitä he minulle merkitsevät.
Krista Karhu
Ensimmäisenä kerron tytöstä josta olen parissa postauksessa jo vähän puhunut. Tähän pieneen, mutta erittäin pippuriseen tyttöön tutustuin isoskoulutuksessa. Emme alunperin olleet mitenkään läheisiä, vain kavereita. En koskaan ollut saanut aikaa ja mahdollisuutta tutustua Kristaan kunnolla, mutta marraskuinen nuortenleiri muutti asiat täysin. Illalla meille molemmille raskas iltahartaus sai paljon ajatuksia mieleen ja kun näin Kristan alakuloisena, päätin kysäistä miten menee. Aluksi hän totesi mulle, että ei halua kertoa, koska asiat ovat liian henkilökohtaisia, mutta noin puoli tuntia muita juttuja juteltuamme Krista tokaisi, että nyt kun aloitettiin niin kerrotaan koko juttu alusta lähtien. Loppujen lopuksi istuimme sängyillämme ja puhuimme lähelle kolme tuntia eikä silloinkaan oltaisi haluttu lopettaa puhumista, väsymys vain vei voimat. Siitä lähtien ystävyytemme on lähtenyt syventymään, siinä vaiheessa en kyllä itse olisi uskonut että se johtaa tähän missä olemme nyt.
Nykyään Krista on minulle kuin sisko. Hän on yksi ainoista ihmisistä jonka seurassa voin näyttää miltä tahansa, puhua mitä tahansa ja olla vain täydellisen oma itseni. Tämä ei siis tarkoita sitä, että esittäisin normaalisti jotain muuta, ehei, vaan tiedätte varmaan miltä näytätte yökkärit päällä yödatauksella kera kaksoisleuan ja keskijakauksen? Niin juuri. Sillä tavalla oma itseni. Jos nyt aiheeseen palataan, niin Kristalle voin kertoa syvimmätkin ajatukseni eikä hän tuomitse mitään. Sellaisia pikkuriitoja meillä tulee usein, mutta ne eivät todellakaa ole täällä tuhoamassa ystävyyttämme, ne kuuluvat vain asiaan. Monta kertaa on todettu miten paljon tarvitsemmekaan toisiamme, ei ikinä tiedä mitä kävisi jos emme olisi ystäviä. Kristan blondius saa meidät kaikki facepalmaamaan enemmän kuin tarpeeksi, mutta sellainen sä oot, söpö, pieni ja erittäin blondi. Sun ajatukset on niin sekaiset, että kukaan ei varmastikaan voi koskaan loogisesti selittää sun pään sisältöä. Susta vois kirjottaa vaikka kuinka paljon lisääkin, mutta jätän vähän tilaa muillekin. Olet mulle arvokas, pysy kauniina ja ihanana.
Aurora Härkönen
Seuraavana vuorossa on mun mielestä maailman täydellisin ihminen. Tähän ihanan iloiseen tyttöön tutustuin suunnilleen vuosi sitten ensimmäisessä musariparitapaamisessa. Juteltiin ekan kerran varmaankin tapaamisen jälkeen, kun jäätiin kirkon ulkopuolelle Aukun, Suvin, Essin ja Heidin kanssa juttelemaan. Sain heti sellaisen kuvan, että hän on aurinkoinen ja sosiaalinen ihminen ja siinä olinkin oikeassa. Muistan näyttäneeni Empulle kuvaa Aukusta parin tapaamisen jälkeen ja selittäväni innoissani miten täydellinen hän on. Alusta asti olen tiennyt, että haluan pitää hänet elämässäni vielä kauan. Olen ollutkin onnekas että olet taas siinä mukana.
Nimittäin tällä hetkellä tilanne on niin jännä, että Aukku tuli mukaan tähän kaveriporukkaan vasta parisen viikkoa sitten. Ei siltä kyllä tunnu, sillä hän on sulautunut tosi hyvin mukaan. Olemme tietenkin olleet väleissä, mutta tässä tuli parin kuukauden tauko milloin emme nähneet ollenkaan. Aikataulut menivät vain niin ristiin ja lopulta tapaamisen järjestäminen unohtui kokonaan. Pari viikkoa sitten kuitenkin pyysimme Aukun mukaan mun, Haban ja Oulan kanssa katsomaan Tapiolan lukion musalinjan konserttia. Siitä päivästä lähtien Aukku on ollut kuvioissa mukana ja ihan varmasti tulee olemaan vielä todella pitkään. Ripariajoista asti olen voinut luottaa suhun täysin, sun katseesta vaan näkee, että olet luottamuksen arvoinen. Sulle on tosi helppo puhua, koska et tuomitse ja ymmärrät mun ongelmia niin hyvin. Sen takia meillä yhä nytkin on niin paljon puhuttavaa, joten alas jo tulla sieltä Barcelonasta. Kun sä tulet huoneeseen, kaikkien mieliala paranee vaan pelkästään sun äänen kuulemisesta. Olen myös huomannut sen, että me nauretaan paljon, koska aina kun sä rupeat nauramaan niin mä nauran myös, vaikka juttu ei olisikaan niin hauska. Sun nauru vaan tarttuu. Olet mulle äärettömän rakas ihminen ja älä jooko enää häviä mun elämästä edes pariksi kuukaudeksi, okei?
Harry Laine
Tähän totaalisen sekopäiseen ihmiseen tutustuin myös suunnilleen samoihin aikoihin kun Aukkuun, eli riparitapaamisten merkeissä. En yhtään muista milloin meidän ensimmäinen keskustelu oli tai mikä aihe sillä oli, mutta muistan vaan sen, että alusta asti tiesin että meistä tulisi ystäviä. Ripariaikoina kun pääsin kunnolla tutustumaan suhun, olit mulle niin tärkeä. Lueskelin tossa pari päivää sitten meidän vanhoja tekstiviestejä ja en ole ikinä tajunnutkaan miten suuri vaikutus sulla oli siihen aikaan tapahtuneisiin asioihin. Suuri kiitos siis siitä, en olisi selvinnyt siitä ajasta hengissä ilman sun tukea ja apua ajatusten selvittelyssä.
Jos katsotaan meidän tilannetta tässä hetkessä, meidän ystävyys on syventynyt paljon. Tiedän 100% varmuudella että voin kertoa sulle ihan mitä vaan ja sä pidät kaiken sen sisälläsi ilman, että kukaan saa tietää. Musta myös tuntuu, että tämä tunne on molemminpuoleinen, tai no sen voin ainakin omalta puolelta taata. Sun jutut piristää päivää, vaikka ne onkin välillä niin pimeitä etten tajua sanaakaan. Kuitenkin tuon iloisen pinnan alta löytyy myös se herkkä ja vakavampi Haba johon olen onnekkaana ihmisenä päässyt tutustumaan. Tuo Haba on erittäin viisas ja lahjakas, saa aikaan mitä tahansa haluamaansa. Hänellä on myös maailman parhaat neuvot hetkeen kuin hetkeen, toteamukset jotka saavat pohtimaan asioita ihan eri kannalta ja ratkaisut kaikkeen. Uskon, että tuon Haban alla on myös vielä yksi erilainen ihminen josta kukaan muu ei saa tietää kun hän itse. Kaikilta meiltä se tietysti löytyy, mutta ken tietää, ehkä juuri tuo puoli saa hänet tekemään jotain suurta. Olet niin erityinen ja erikoinen ihminen ja se juuri tekee susta mulle täydellisen ystävän. Kiitos että olet olemassa, olet mulle tärkeämpi kuin ikinä varmaan uskallatkaan uskoa.
Oula Hyle
Oulaan tutustuin isosleirillä. Istahdin sun ja Antin viereen ekana iltana iltapalalla ja aloin jutella. Sain muistaakseni sen keskustelun aikana tietää, että sä pidät kahvista hieman enemmän kuin paljon, muuta en sitten muistakaan. Toinen vahva muisto tuosta leiristä oli se, kun tulimme Saaran kanssa juttelemaan sulle pihalla. Siinä hetkessä oli jotain, milloin tajusin että sussa on jotain erityistä. En muista missä vaiheessa susta tuli mun hyvä ystävä mutta mitä väliä silläkään on, pääasia että olet nyt tässä. Ja siinä pysyt etkä minnekään lähde.
Nytkö sitten pitäisi kertoa mitä merkitset mulle nykyään? Jaaha, mistäs sitä pitäisi sitten aloittaa? Aloitetaan nyt vaikka vähän kuvaamalla sitä, että minkälainen meidän ystävyyssuhde on. Viimeksi kun astuin Kulman edestä bussiin ja tajusin että emme näe viikkoon, valtasi mut heti hirveä ikävän tunne. Siitä lähtien mulla on ollut sua ikävä joka ikinen päivä paitsi tänään ja sekin johtuu siitä, että soitit mulle eilen ja että tiedän, että nään sut sunnuntaina. Voisin ihan hyvin puhua sun kanssa vaikka kuinka pitkään koska puheenaiheet eivät varmaankaan loppuisi ikinä. Säkin ärsytät mua välillä, mutta musta tuntuu että se kuuluu jokaiseen ystävyyssuhteeseen ja sekin menee aina ohi. Varmaan jokainen meidät molemmat tunteva tietää, että sä oot mun vaimo ja mä oon sun mies ja se on kaikille jo normaalia. Saan sulta maailman pisimmät halit ja takerrut melkein aina mun jalkaan kun olen lähdössä pois sun luota. Voin puhua sulle suoraan melkeinpä kaikesta ja vaikka sä et ymmärtäisikään, sä edes yrität ymmärtää. Mä haluaisin kirjoittaa vielä susta niin paljon kaikkea hyvää, mutta en vaan pystyisi tiivistää kaikkea tähän tekstiin, ihmiset on varmaan jo nyt muutenkin tylsistyneet tähän postaukseen. Sä kuitenkin tiedät itse jo kaikki nää jutut ja tiedät miten tärkeä oot mulle niin ei mun tarvitse korostaa sitä tän enempää. Vaikka tekisikin mieli. Oot toinen mun parhaista ystävistä ja ajattelin pitää asiat sillä tavalla vielä pitkään, jos se sulle käy. Kaukohalit sinne missä sä nyt tätä viestiä luetkaan.
Tässä "pieni" tiivistys kaikista näistä tän kaveriporukan ihmisistä. Te jokainen olette mulle arvokkaampia kun mikään ja haluan pitää teidät elämässäni niin pitkään kuin vain itse haluatte siinä pysyä. Pysykää just tollasina, olette täydellisiä mulle. Ja nyt on teitä kaikkia ikävä, nähdään jooko tositosipian!
-Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti