Amazing grace

HUOM! Tää on varmaan mun suoriten kantaaottavin blogiteksti, joten ottakaa tää avoimin mielin vastaan. En haluu tällä loukata ketään, en puhua pahaa mistään, enkä lytätä ketään tai kenenkään uskoa pohjalle. Tää on vaan mun oma mielipide asioista. Ottakaa toki kantaa, pohtikaa, ottakaa selvää asioista. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin mitään mitä tässä tekstissä sanotaan.



Helluntaiseurakunta. Mulla on aina ollut vähän negatiivinen kuva tätä uskon lahkoa kohtaan, pakko myöntää. Suurimmaks osaksi se johtuu siitä, etten ole tiennyt mitä se on. Olen vaan nähnyt jotain ja kuullut joiltain jotain. Jotenkin se on aina vähän pelottanut, mutta en siltikään ole uskaltanut sitä kellekään myöntää.

Tänä viikonloppuna tulin taas käymään Seinäjoella. Tarkoituksena nähdä sukulaisia ja käydä Amazing Grace- konferenssissa. No mikä se sellainen sitten on? Mä en tiedä valaiseeko tää ketään sen enempää, mutta se on helluntaiseurakunnan konferenssi, jossa puhutaan Jumalasta ja lauletaan ja ylistetään sun muuta semmosta.
  Kaikille jotka tässä nyt rupes sen syvällisempiä miettimään niin ei, en kuulu helluntaiseurakuntaan. Linda vaan pyys mut mukaan vähän kattelemaan menoja, ehkä se avais mun silmiä vähän eri kannoille.

Ja kyllähän siinä alkoi asioita vähän pohtimaan, suuntaan ja toiseen. Ensinnäkin, meillä Espoossa ei näy hirveesti nuoria kirkossa. Mun mielestä se on harmi, koska tuolla oli varmaan tuhat nuorta ja fiilis oli kyllä ihan mahtava siinä vaiheessa kun ne kaikki laulo yhtä aikaa. Siinä ite vähän aluksi mietti että viitsiikö laulaa ja mennä mukaan tohon ylistämiseen, mutta kyllä sitten parin biisin jälkeen alko muakin laulattaa. 

Ekan tunnin jälkeen siihen tuli saarnaamaan joku mies. Siinä alko sitten vihdoin tulla niitä puolia esiin, joista en henkilökohtaisesti pidä. (Muistutan vielä, tää on mun mielipide asioista enkä tällä halua mitään lytätä, kerron asiat miten mä ne koen ja tää on mun tapa ottaa kantaa eikä mitenkään potkia toisia alas. Jos on sanottavaa vastaan tai myöten niin tulkaa toki sanomaan, hyvä jos tää herättää ajatuksia.) Eli siis ensinnäkin toi mies tuijotti yleisöä silmät tosi suurina ja vähän kun pakottaen toisti joitain asioita. Se alkoi musta tuntua tosi ahdistavalta jossain vaiheessa. Sitten hän aloitti saarnansa. Ihan hyvä se oli siihen asti, kunnes tultiin tähän asiaan mitä oon itsessäni epäillyt.

Jonkun aikaa oon miettinyt sitä, että oonko mä homo- ja lesboavioliittojen puolesta vai vastaan vaiko jotain siltä väliltä. Se selvis mulle tän saarnan aikana.
  Ton miehen puheessa hän kertoi lesboparista, joka oli Kanadassa tullut kirkkoon ja käyneet siellä useamman kerran. Sitten joku seurakuntalaisista oli tullut huomauttamaan asiasta ja sanonut, että onko se oikein että he ovat siellä? Tuo pappi oli vastannut, että kyllä on todellakin oikein, koska Jumala muuttaa ihmistä. Noin vuoden jälkeen ne molemmat naiset tulivat uskoon, ottivat eron ja nyt toinen niistä naisista suunnittelee tulevasuutta MIEHEN kanssa koska omistaa elämänsä Jeesukselle.

Tässä vaiheessa mun aivot sano et hidastakaa nyt vähän. Musta alko tuntua että mua oli loukattu. Jotain mun sisällä alko taistelemaan vastaan. Mulla on muutama hyvä ystävä ja tuttava jotka ovat avoimesti homoja ja se, että kirkossa, paikassa jossa mä oon aina kokenut että kaikki hyväksytään sellaisena kun he ovat, sanotaan että annetaan heidän olla, kyllä Jumala tekee heistä paremman ihmisen. Ai miten? Kitkemällä homouden pois?

Mun mielestä se on niin väärin. Miettikää, jos joku tulisi sanomaan teille, että 'Kyllä se siitä, usko siihen että perunoiden sisällä kasvaakin herne niin kyllä sä parannut kohta tosta sairaasta taudista, jonka takia sä rakastat samaa sukupuolta edustavaa ihmistä'. Se, että ensin sanotaan että Jumala rakastaa kaikkia omana itsenään ja sitten se yhtäkkiä onkin väärin, on tosi ristiriitasta. Mä itse uskon luterilaiseen Jumalaan ja se on mun mielestä ihan oikein, niin kuin on myös samaan sukupuoleen kohdistuva rakkaus. Mä haluaisin vaan uskoa siihen, että jokainen meistä riittää sellaisena kun on eikä mitään tarvitsisi lisätä tai jättää pois. Eikö sellanen ois reilua kaikille?

Mä oon yhä ihminen joka uskoo ja hyväksyy muiden mielipiteitä, mutta mun mielestä tää alko menemään yli hilseen. Mua ei yhtään haittaa jos sä oot samaa mieltä kun toi pappi eikä tää todellakaan oo semmonen 'nyt kaikki kapinoimaan' kirjoitus. Halusin vaan ilmaista mun oman mielipiteen asiasta. 

Ja nyt tähän loppuun, haluan kehua tuota konferenssia. Tää nimittäin alkaa kuulostaa siltä, että mulla oli ihan kauheeta siellä ja etten haluu koskaan mennä takaisin. Ei tietenkään.
  Tää ilta oli mulle todella opettavainen. Opin löytämään uusia puolia itsestäni ja se, että nuoria, mun ikäsiä ihmisiä löysi melkein tuhat tiensä kirkkoon jossa suurin osa lauloi mukana, oli mun mielestä upeeta.
  En painosta ketään mihinkään, mutta sanon teille, että kokeilkaa asioita. Mä olin aika epävarmalla ja negatiivisella mielellä tonne menossa ja nyt kyllä voin sanoa ettei kaduta. Kukaan ei pakota sua mihinkään, enkä mäkään todellakaan nyt yhtäkkiä kääntynyt hellariksi. Ehei. Nää on vaan kokemuksia. Kannattaa ottaa niistä kaikki irti. Mäkin varmaan meen joskus käymään uudestaan jossain Seinäjoen Illoissa. Tosi kivaa tuolla kuitenkin oli.


-Rosa