Born to try

"No point in talking what you should have been
And regretting the things that went on
Life's full of mistakes, destinies and fate
Remove the clouds, look at the bigger picture
All that you see is me
And all I truly believe
That I was born to try."



Elämässä on niin paljon asioita joita haluaisi muuttaa. Osaa niistä pystyy, osaa taas ei. Minä esimerkiksi haluaisin palata ajassa taaksepäin viime kesään ja pyyhkiä pari tehdyksi tullutta virhettä pois. Mitä se muuttaisi? Aika paljon. Ehkäpä jopa kaiken. Sitä pidemmälle pohtiessa se muuttaisi pari erittäin selvää asiaa. Kuitenkin, en voi tietää ketä ihmisiä vierelläni olisi nyt. Olisinko kuitenkaan yhtä onnellinen tai muuten samanlainen kuin nyt? En usko. Olisin todennäköisesti väleissä väärien ihmisten kanssa, ihmisten kanssa jotka eivät tee minulle hyvää, kun taas osa näistä nykyisistä ystävistäni ei olisi tässä nyt. Sitä miettien, olen lopulta tyytyväinen myös niihin virheisiin joita olen tehnyt. Ilman niitä en olisi oppinut ja nyt tiedän etten tee samoja virheitä uudelleen. Niin kuin minulle on monta kertaa sanottu, opin asiat kantapään kautta. 

Asioita joita pystyisin muuttaa on paljon. Pystyisin muuttaa elämäntapojani terveellisempään suuntaan (sitä itse asiassa teen jo), opetella vihdoin soittamaan kitaraa, pääsemään irti peloistani ja antaa vain mennä. Peloistani puhun paljon, omasta mielestäni vähän liikaa. Yksi suurimmista unelmistani on se, että oppisin sen pelottomuuden taidon. Pelko nimittäin estää minua elämästä. Eilen illalla ystäväni heitti idean, että lähtisimme kaveriporukan kanssa laskettelemaan joku päivä. Heti minut valtasi pelko. Ennen laskettelin todella innoissani joka ikinen talvi ja minua ei pysäyttänyt mikään. Pari vuotta sitten kuitenkin lopetin, sanoin että kyllästyin siihen ja nykyään väitänkin vihaavani laskettelua. Se on kyllä osittain totta, en pidä siitä enää, mutta en minä sitä vihaakaan. Kokeilin tämän takia lumilautailua. Olin siinä hyvä, opettajani kehui minua, mutta kuitenkin pian päästin tämän kuuluisan pelon valloilleen ja lopetin senkin siihen. Joten tosiaan en vihaa laskettelua enkä lumilautailua, pelkään vain molempia. Ja nyt kun taas onnistuin poikkeamaan aiheesta niin tämä liittyi tuohon asioiden muuttamiseen sillä tavalla, että pystyisin ihan hyvin tämänkin muuttaa. En vain vielä ole selvittänyt miten. Toivottavasti pian, sillä haluan oppia elämään.

Elämässäni on myös järjettömän paljon asioita joita en todellakaan muuttaisi mistään hinnasta. Esimerkiksi en haluaisi luopua minulle erittäin tärkeästä kaveriporukasta, tiedätte kyllä ketä olette. Vaikka en aina viihdykään tässä koulussa, en silti enää tässä vaiheessa vaihtaisi sitä. Siinäkin on hyvät puolensa. Vaikka välillä tuntuu siltä, että vanhemmat ovat niin ärsyttäviä ja sisko on maailman tyhmin, en kuitenkaan vaihtaisi perhettäni mihinkään. Ei elämäni loppujen lopuksi sen kamalampaa ole, varsinkin nyt kun Aukku on taas kuvioissa ja en voi vain kuvailla miten onnelliseksi se minut tekee. Kiitos että oot ihana. Pus.

Oon saanut tässä tosi paljon kehuja blogistani, en oikeasti ole missään vaiheessa kuvitellut että tykkäisitte tästä niin paljon. Päinvastoin, ajattelin että jutut pyörivät ympyrää ja näitä lukiessa tylsistyy, varsinkin kun olen tosi laiska laittamaan kuvia. Positiivinen palaute piristää aina päivää, kiitos!

Tästä postauksesta piti tulla vähän erilainen, mutta sen tosi jännän postauksen säästän vaikka huomiseksi....pidetään jännitystä yllä.

-Rosa