If I were a boy

"If I were a boy
I think I could understand
How it feels to love a girl
I swear I'd be a better man
I'd listen to her 
'Cause I know how it hurts
When you lose the one you wanted
'Cause he's taking you for granted
And everything you had got destroyed."




Myönnä, oot ihan varmasti joskus miettinyt että "voi kun oisin jätkä, niillä on helpompaa" tai toisinpäin. Mä ainakin olen. Sitä tulee mietittyä varsinkin kun itse viihdyn enemmän toisen sukupuolen seurassa. Kun heidän käyttäytymistään seuraa, sitä rupeaa miettimään, että miksi en itse voisi olla samanlainen? Jätkän elämä näyttää niin helpolta, helppo vaan riehua päättömästi ja olla oma itsensä. Uhkarohkeus vie asioita nopeammin eteenpäin kun mulla on koskaan mennyt. Ja se miten ainakin ne mun kaverit saattaa yhtäkkiä vaan ruveta laulamaan jotain biisiä välittämättä siitä meneekö se ihan väärin, ei multa onnistu. Siinä asiassa olen liian perfektionisti. Mutta miksi annan sen estää? Siinä esimerkiksi on miesten ja naisten ero. Naisissa yleensä on hiukkasen enemmän perfektionistin vikaa kuin miehissä ja he pelkäävät mokaavansa tai näyttävänsä noloilta. Omasta mielestäni itsensä nolaamisessa ei ole mitään vikaa, varsinkaan siinä vaiheessa kun mokilleen oppii nauramaan. Vaikka tuon taidon osaankin, miksi en silti voi vaan päästää irti siitä hillitystä suojakuoresta välillä? Jotkut mun tätä lukevat kaverit saattaa naurahtaa nyt vähän, myönnetään, en mä ole siitä hillityimmästä päästä. Varsinkaan niiden seurassa. Silti, voisin olla vieläkin spontaanimpi ja rennompi jos vain haluaisin. Tai siis uskaltaisin. Tätä kadehdin eniten pojissa, sitä spontaaniutta ja pelottomuutta jota en itse omaa. 

Toinen asia mitä kadehdin on se, että kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Tämä on se yksi isoimmista syistä miksi hakeudun yleensä miespuolisten ihmisten seuraan. Nyt kun asioita myöntelemään rupesin, niin voin vaan sanoa, että totta puhuen olen itsekin aikamoinen drama queen. Välillä saatan suurennella pienistä asioista niin dramaattisia, että alkuperäisestä jutusta on vain pieni palanen jäljellä. Se kuuluu vain tähän naiseuden huonoihin puoliin. En onneksi kuitenkaan ole pahimmasta päästä, niitäkin on tullut vastaan tässä lyhyen elämäni aikana. Mutta siis palataampa jutun ytimeen. Juttu menee suunnilleen näin; Jos joku jätkä tekee jotain mikä ärsyttää toista, nyrkki käväisee pari kertaa kaverin naamassa ja juttu jää siihen. Taas täällä naisten keskellä aloitetaan kunnon sota. Selkäänpuukotusta, toisista pahaa puhumista, juoruja, vihaa, huutoa, tekstarisotaa, haukkumista, välien katkeamista......se on draamaa pahimmillaan. Huomaatte varmaan mitä tarkoitan? Ei kukaan tuollaista ainaista draamaa kestä.

Kuitenkin musta tuntuu, että naiset ajattelee miesten elämän olevan helpompaa kuin mitä se kuitenkaan loppujen lopuksi on. Tuossa kyseisessä Beyoncé:n "If I Were a Boy" biisissä suurennellaan asioita mielestäni todella paljon, niin kuin meillä naisilla on tapana. Käyppä tässä välissä lukaisemassa nuo sanat ja vastaa tähän kysymykseen; onko tuossa biisissä olevat väittämät totta? Oma vastaukseni kuuluu näin: Ei. Ihan oikeasti, ei joka ikinen jätkä petä tyttöystäväänsä aina kun silmä välttää. Ja samoin tuo kännykkäjuttu. Ainakin mun parhaat jätkäfrendit vastaa mun puheluihin ja viesteihin suunnilleen heti kun mä soitan, eikä näyttele että on tekemässä jotain muuta. Tossa biisissä haukutaan jätkät maanrakoon. Mun mielestä miespuoliset ihmiset tarvitsis paljon enemmän kunnioitusta naisilta kun he nykyään saavat. Ei heidänkään elämä ole kuin ruusuilla tanssimista, vaikka meistä naisista välillä tuntuukin että me olemme ainoita tässä maailmassa joilla kaikki kaatuu niskaan. Nyt kerronkin oman mielipiteeni tuntemistani jätkistä.

Mä olen tutustunut elämäni aikana niin moniin eri jätkiin. Kaikki he ovat erilaisia luonteeltaan ja ulkonäöltään. Kuitenkin heissä kaikissa on se sama piirre; syvällä sisimmässään, tai ei edes niin syvällä, he eivät ole niin varmoja itsestään kuin ulospäin näyttää. Jätkilläkin on omat ongelmansa, osa niistä muistuttavat yllättävän paljon samanlaisia kuin meidän naisten ongelmat. Joten naiset, älkää aliarvioiko miehiä. Vaikka maailmassa on niitä inhottavia jätkiä jotka saavat meidän itsetuntomme putoamaan nollille, on niitäkin jotka sen nostaa takaisin ylös. Nimittäin omassa elämässäni uskollisimmat ystäväni ovat olleetkin juuri jätkiä. Joka kerta kun olen tarvinnut kuuntelijaa, joku heistä on aina ollut kuuntelemassa ja auttamassa. Kun tunsin oloni epävarmaksi hame ja korkkarit päällä, sain kuulla olevani kaunis, vaikka en sitä edes pyytänytkään. Kun olin juuri tullut sisälle -20 asteisesta ulkoilmasta ja olin umpijäässä tietäen joutuvani vielä viemään koirat ulos, yhden ihmisen muistutus villasukista lämmitti jo niin paljon, että en niitäkään enää tarvinnut. Kun leirillä hartauteni jälkeen koin pienen romahduksen, ensimmäiset jotka olivat tukemassa, olivat jätkiä. Olin kerran vihainen yhdelle entiselle ystävälleni ja hän toi minulle jätskiä. Voin nyt suoraan sanoa, että olin juuri haukkunut hänet ja sanonut etten halua nähdä häntä, mutta hän silti jätti sen Ben&Jerry's purkin sinne ulos odottamaan. Vaikka emme enää ole väleissä, arvostan sitä. Nämä ja monet muut pienet asiat todistavat sen, että pohjimmiltaan mielestäni jätkät ovat jopa parempia ihmisiä kun me naiset.


-Rosa