Life is wonderful

"It takes no time to fall in love
But it takes you years to know what love is
It takes some fear to make you trust
It takes those tears to make it rust
It takes the dust to have it polished."


Tuli sellainen olo, että pakko kirjoittaa vähän lisää, pää ei saa rauhaa jos en pääse kirjoittamaan. Joten nyt tässä pohdiskelen vähän kaikenlaista, en tiedä tuleeko tästä se jännä postaus vai ei. Saapi nähdä.


Ensinnäkin mä haluan puhua siitä miten pettynyt mä oon tähän yhteiskuntaan. Rupesin tänään mietiskelemään sellaista asiaa, että miksi jollain tavalla kehitysvammaisia ihmisiä syrjitään? Koska mulla itsellä olisi voinut olla jonkin asteen aivovaurio syntyessä, napanuora oli kiertynyt sen verran tiukasti kaulan ympäri. Onneksi mun ihana Anne-doula oli paikalla ja tajusi ettei kaikki ole hyvin, eikä mulle sitten mitään käynyt ja tälläinen neiti musta on sitten muodostunut. Miettikää itseänne jos olisitte sellaisessa tilanteessa. Haluaisitteko te, että teitä katsottaisiin jotenkin tosi oudosti tai teitä kohdeltaisiin erillä tavalla? Mun mielestä se olisi ainakin tosi alentavaa. Hekin ovat ihmisiä, aivan kuten me kaikki muut miljardit. Kaikkia pitää kohdella samalla tavalla, kaikki me ollaan samanarvoisia tässä maailmassa. 

Toinen asia on suomalaiset. Myönnän, löydän itsestäni päivittäin perisuomalaisia piirteitä. Tänään kuitenkin tanssitunnilla olin todistamassa taas täysin suomalaista pidättyväistä meininkiä. Meillä oli sijaisena ihanan iloinen brasilialainen mies jolla oli niin hauskaa koko tunnin. Tuli kohta jossa hän pyysi meittä kaikkia huutamaan jonkun tietyn jutun ja kun se kohta tuli, kukaan ei huutanut. Kokeilimme uudestaan kolme kertaa ja kolmannellakin kerralla vain Chartti huudahti, joka sai meidät muut vaan naurahtelemaan. Miksi? Miksi me emme vaan voineet vapautuneesti pitää hauskaa ja huutaa mukana? Vaikea vastata, sillä en itsekään tehnyt niin kuin pyydettiin. Kai se johtuu siitä ujoudesta tai siitä, että emme halua tehdä itseämme tyhmän näköisiksi. Tuntuu niin tyhmältä kirjoittaa noin. Meille on annettu elämät elämistä varten. Miksi ihmeessä meidän pitäisi vain pidättäytyä siellä suojakuoressa ja katsoa kun muut pitävät hauskaa ilman itsensä nolaamisen pelkoa? Eläkää ihmiset! Todistakaa, ettei suomalaisten tarvitse aina olla niin suomalaisia, näyttäkää maailmalle, että kyllä meistäkin on johonkin. Sitten sitä mietitään, miksi suomalaiset eivät pärjää ulkomailla. Se johtuu vain siitä, ettemme uskalla astua eteen ja näyttää olevamme erilaisia ja erityisiä. En voi luvata, että itse tekisin näin, mutta kokeilkaapa ihan mun vuoksi tehdä näin; eläkää. Ottakaa kaikki irti ja pitäkää vain hauskaa. Teillä ei ole mitään menetettävää.

Mun oli tarkotus kirjottaa tähän loppuun joku tosi koskettava ja riipaseva tarina mut sit en jaksanukkaa ja lopetan tän tähän. Joku toinen kerta sitte.

-Rosa