kaikki on lainattuu, pitäähän perinteit vaalia
Ihan sama virtaako Iijoki vai Ararat
pastissin pastissin pastissi ja lainaideat
En oo mikään perse, oon mielummin persoona
jättäkää mut pois miss-pop kilpailuista
Terkut hiekkalaatikkojen reunoilta
tulkaa tekee meiän kaa rakkauden hiekkakakkuja
Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata
jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä
siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä"
Mun ei oikeestaan tarviis kirjottaa tähän, kirjottaisin vaan ton laulun sanat ja siinä olis kaikki mitä haluan sanoa. Kuitenkin kun tän blogin ideana on kirjottaa mun päänsisäisiä asioita teille luettavaks ja pohdittavaks niin ehkä mun kans kannattaa jotain tähän raapustaa.
Nuorille tytöille, valitettavan nuorille nykyään, maailma on tehty aika rankaksi paikaksi. Lähdet kävelemään Helsingin keskustaan, avaat naistenlehden, tai vaan yksinkertaisesti katsot ympärillesi, niin heti näet "täydellisen" näköiseksi muokattuja naisia. Hoikkia, liian hoikkia, finnittömiä, kapeanaamaisia, nukkemaisia naisia.
Miten ajattelit tyttöjen suhtautuvan tähän? Nauravan ja sanovan, että ne on varmaan muokattu? Nojoo, näin voidaan sanoa, mutta onko se kuitenkaan suora totuus?
Itse teinityttönä voin sanoa, ettei asia todellakaan ole näin. Lähes jokainen tyttö katsoo itseään peilistä joka päivä nähden ihmisen, joka ei ole tarpeeksi. Ei tarpeeksi itselle eikä muille, ainakin omasta mielestä. Useimmat tytöt näkevät itsensä liian lihavana tai liian laihana. Niin näin minäkin vielä pari viikkoa sitten, välillä näen vieläkin.
Totuus on vain kohdattava. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tule koskaan olemaan. Sen hyväksyminen ei oikeasti ole niin paha asia. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää jokainen tulee löytämään ihmisen, jolle on täydellinen. Kaikki ovat tarpeeksi, enemmän kuin tarpeeksi. Ihmisiä ei ole turhaan tänne luotu. Itselleen pitää vain antaa vähän armoa ja mahdollisuus muutokseen. Me ollaan vasta niin nuoria, ei elämää oo vielä menetetty.
Älkää käsittäkö väärin, en tässä nyt sano sitä ettei pojilla olisi ulkonäköpaineita ja muutenkin paineita elämässä, teillä on sitä ihan yhtä paljon kun tytöilläkin. Tyttöjen kohdalla siitä vaan puhutaan niin enemmän, että halusin sanoa oman mielipiteeni asiasta. Kuka tietää, ehkä teen tähän jatkopostauksen joku päivä ja puhun vähän poikienkin puolesta taas vaihteeksi... we'll see what the future brings.
Ihan sama onko kyse tytöistä vai pojista, mun tärkein oivallus elämässä on se, että osaa rohkeasti olla oma itsensä. Tehdä just sitä mitä itse haluaa, eikä vain esittää jotain muuta kuin on tai seurata toisten jalanjäljissä. Ihminen on luotu ainutlaatuiseksi ja musta tuntuu, että ei tää voi mennä vaan silleen, että meitä nyt vaan putkahtelee maailmaan ilman syytä. Kaikilla meillä on tarkoitus. Kukaan ei ole sattumaa.
-Rosa
Ps. Nyt oikeesti lupaan tehdä tälle ulkoasulle jotain, alkaa muakin vähän kyllästyttää. Ja varastan Empun koneelta pinkan kuvia heti kun siinä onnistun ja sit ehkä tulee vähän useemmin kuviakin tänne. Joten muutosta on luvassa, älkää huoliko.
Aattelin tässä nyt näyttää teille kaikille miten luonnollisen kaunis mä oon. Sitä siis kuvaa toi alempi kuva. Olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti