Your ex-lover is dead

"This scar is a fleck on my porcelain skin
Tried to reach deep, but you couldn't get in
Now you're outside me
You see all the beauty
Repent all your sin."






Anteeks pyytäminen on välillä tosi yliarvostettua. Tietenkin on tärkeätä pyytää anteeksi, siis tietenkin, en mä sitä väitä. Esimerkiksi mulla oli kerran tosi huono päivä ja päätin sitten treenien jälkeen käydä kaupassa ostamassa jotain ruokaa kotimatkalle. Olin sitten siinä vesipullon ja kolmioleivän kanssa menossa kassalle, kun varmaan vähän yli parikymppinen mies kiilasi jonossa mun eteen. Ensin olin todella ärsyyntynyt asiasta, mutta en kuitenkaan jaksanut siinä ruveta mitään riitaa haastamaan noin pienestä asiasta, eihän mulla ollut edes kiire. Yhtäkkiä kuitenkin se mies rupesi pyytelemään multa tosi syvästi anteeksi, mä mutisin siinä naurahtaen jotain sen tapasta, että ei mulla mikään kiire oo ja ei se mitään. Kuitenkin se siinä kokoajan pyyteli anteeksi ja loppujen lopuksi mä vaan nauroin sille ja sanoin että ei se oikeasti haittaa, mulla on tässä vieläkin vaikka kuinka kauan odotusaikaa ennen kun mun bussi tulee. Vaihdettiin siinä sitten pari sanaa ja naurettiin parille wannabegangstateinille ja sen jälkeen molemmat lähti omiin suuntiinsa. Päivä kuitenkin parani kummasti. Ollaan me kuitenkin Suomessa, tässä maassa missä töykeys ja angstaus on meidän kunniallinen tavaramerkki. Siihen nähden tämä oli tosi harvinaista. Ehkä täällä on ihan järkiinsä tulleitakin ihmisiä. Tähän tarinaan verraten toi mun aloitusväite oli todellisen väärä, mutta mietitäänpäs sitä tarkemmin.


Anteeksi pyytäminen ja antaminen on yksi elämän ydinasioista. Jos et pyydä tai anna anteeksi, menetät ihmisiä ympäriltäsi. Se on päivänselvää. Mieti kuitenkin mitä pyydät anteeksi. Pyydä anteeksi jos olet tehnyt oikeasti jotain väärää, esimerkiksi unohtanut siivota huoneesi. Or something else, tajuutte kuitenki tän idean. Mutta jos te joudutte pyytämään anteeksi asiaa joka kuuluu teidän luonteeseenne, vika ei ole teissä vaan hänessä keneltä pyydätte anteeksi. Yksi isoimmista virheistä mitä voitte tehdä on pyytää anteeksi sitä keitä te olette. 


Joten tänään mä tein päätöksen. 
Mä en pyydä anteeksi jos mun ulkonäkö ei miellytä sua, mä näytän tältä enkä mä voi sille mitään. Jos se häiritsee sua, eipä ole mun ongelma. 
Mä en pyydä anteeksi mun pukeutumistyyliä. Mä en ehkä käytä minihameita, avonaisia paitoja, korkkareita, pukeudu ylityttömäisesti tai sillä tavalla kun median mukaan olisi kaunista. Mä tykkään näistä vaatteista. Se on mielipidekysymys ja mä oon siitä tätä mieltä. 
Mä en pyydä anteeksi sitä miten mä syön. Jos mä joskus nappaan pari karkkia tai syön palan kakkua, se ei mua tapa tai tee musta läskiä. Jos mä taas syön joskus pelkkää terveellistä "pupunruokaa" tai jätän jonkun ruuan syömättä, se ei tarkoita heti sitä että mä olisin laihdutuskuurilla. 
Mä en pyydä anteeksi mun musiikkityyliä. Nää on taas näitä kuuluisia mielipidekysymyksiä joista voidaan olla montaa mieltä. Tällästä musiikkia mä kuuntelen. Kuuntele sä mitä sä kuuntelet niin mä kuuntelen tätä mun musaa. Kaikki on tyytyväisiä. 
Mä en pyydä anteeksi valinnoista joita mä teen. Ne on mun valintoja joita mä teen elämän varrella, ne luo mun polun. Huom, MUN polun. Ei sun.
Mä en pyytele turhaan anteeksi mun virheitä. Kaikki tekee virheitä, mä saatan tehdä niitä vähän liiankin usein välillä. Mutta mä teen ne virheet ja opin kantapään kautta. Simple as that. 
Mä en pyydä anteeksi sitä miten mä puhun. Mä puhun liian paljon ja liian nopeeta jolloin mä änkytän, mä tiedän kyllä. Joskus taas mä oon ihan hiljaa ja vaikutan sulkeutuneelta. Mutta sellainen mä oon. 
Mulla on paljon muitakin asioita joita mä en aio teille pahoitella, mutta nyt se pääasia. Mä en TODELLAKAAN aio pyytää anteeksi sitä kuka mä olen. Tälläsenä mä synnyin, tälläinen mä oon. Mä muutun. Ihmiset muuttuu. Mä teen virheitä. Mä korjaan mun virheet. Mä teen mitä teen, oon mitä oon. Jos sä et tykkää mun luonteesta, älä tuu valittamaan siitä vaan pysy poissa mun elämästä, koska jos sä et pidä musta, miks sun pitäis yrittää saada mua muuttumaan sellaiseksi josta sä pidät? Kyllä sullakin varmaan on ihmisiä jotka sopii sulle. Mä en vaan ole sellainen. Joten jos mä en kelpaa, anna asian olla. Mulla kyllä on ystäviä joille mä oon riittävä sellaisena kun mä oon. Mä tiedän sen ja se riittää. Mä en aio pyytää anteeksi.

Semmosta. Kirjoittanut tämä välillä ärsyyntynyt ihminen siitä miten maailma osaa olla julma.

-Rosa