Illuminated

"Time waits for no one,
So do you want to waste some time,
Oh, oh tonight?
Don't be afraid of tomorrow,
Just take my hand, i'll make it feel so much better tonight."


Nää on taas näitä öitä kun ei uni tule millään silmään ja päätän aloittaa kirjoittamisen. En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta yleensä tämä auttaa nukkumisessa. Toivotaan vaan, että tälläkin kertaa toimisi.

Tajusin muuten äsken, että blogillani menee kohta 3000 katsojan raja poikki. Aika jännää. Kiitos vaan kaikille jotka tätä on vilkassut.

Elikkäs, mistäs mä kirjoittaisin. No tää on aika yleinen aihe, mutta muokkaan sitä vähän toiseen näkökulmaan. Kaikille tulee jossain vaiheessa elämää se vaihe, kun pitäisi kertoa (tai no pitäisi ja pitäisi) ihastuksensa kohteelle vihdoin, että mä taidankin tykätä susta enemmän kuin vaan kaverina. Sitä hetkeä suunnittelee päässään pitkään, ainakin mä olen keksinyt päässäni erilaisia skenaarioita siitä miten se tulee aikanaan tapahtumaan. Totuushan on se, että todennäköisesti se ei todellakaan tule menemään niin kuin suunnittelit. Omaa mielikuvitusta se vaan on. Rakas ystäväni Krista kysyi multa kerran että "Milloin sä aattelit kertoa sille?". Tuo on se klassinen kysymys. Milloin? Mikä teidän mielestä olisi se oikea aika sille? Vai onko sille edes oikeaa aikaa? Itselläni ei ole tuohon mitään mielipidettä, mutta tuo samainen Krista tokaisi minulle, että "Älä mieti noin pitkään, tai se tilaisuus menee ohi. Sille ei ole mitään oikeeta tapaa. Se vaan tulee." Omasta mielestäni tuo oli aika fiksusti sanottu. Ei sille oikeasti ole mitään oikeaa aikaa tai paikkaa. Ja niin kuin jostain luin, "Don't wait for the perfect moment, take a moment and make it perfect." Aika fiksua, eikö.

Tässä se asia mitä itse rupesin tuossa pohdiskelemaan on se, että mikä ihmisessä saa tekemään sen siirron, kertomaan tunteistaan? Itselleni tuo on ainakin se elämää suurempi kysymys, koska en osaa löytää itsestäni sitä rohkeaa ihmistä joka tuon siirron tekisi. Nimittäin tajusin juuri, että en ikinä ole sitä edes tehnyt. Joko sen on kertonut kaverini, sitä ei ole kerrottu ollenkaan tai olen kertonut kymmenen vuotta jälkeenpäin. Joten mikä se on joka saa ottamaan itseä niskasta kiinni? En tiedä. Ehkä se on se palava halu saada kerrottua sille toiselle tai sitten vain se stressi jota se luo. Tuo on asia, joka minun pitää vielä omakohtaisesti selvittää. Mikä toimii minun kohdallani. Ilmoittelen sitten kun olen ottanut selvää. Varoitan, siinä menee vielä hetki. Piiiitkä hetki. Näillä rohkeuden rippeillä ei pitkälle pötkitä.

Tähän aiheeseen saisin lisää vaikka mitä, mutta yritän nyt uudestaan nukkumista. Jos se uni nyt tulisi.

-Rosa