Seasons of love

"It's time now to sing out,
Though the story never ends
Let's celebrate
Remember a year in the life of friends
Remember the love"

Tiedän, meillä oli sopimus et en saa mennä koneelle kymmenen jälkeen, anteeks äiti, mut mun oli pakko päästä kirjottamaan. Oon ollu niin kauan kirjottamatta, että pää räjähtää. Ei sillä että mulla ois teille taas jotain mukamas tosi mielenkiintosta kerrottavaa, onhan mulla yhestä aiheesta (joka kerranki liittyy otsikkoon), mut ei kyllä mitään hirveen syvällistä nyt. Tai no riippuu siitä miten syvällisen määrittelee. 


Oon koko kevään oottanu sitä, että pääsen näkemään tän Rentin. Siitä on puhuttu niin paljon ja kehuttu niin erilaiseksi ja upeeksi musikaaliksi, että oli pakko päästä kattomaan että mistä ne ihmiset oikeen puhuu. Toi oli paljon enemmän. Se oli täynnä tunnetta, ne näyttelijät oli niin siinä näytelmässä mukana, laulut tuntu vatsanpohjassa asti, siis niin sanoinkuvaamatonta. Mietin autossa sitä, mitä kirjottaisin, mutta en vaan keksinyt sanoja. Jos joku on niin hienoa ettei edes sanoja löydä niin tämä. Mahtavaa työtä tyypit. En voi muuta sanoa.

Tähän aiheeseen liittyen toinen mun aiheista on se, että miten mä päädyin tähän unelma-ammattiin. Viime kesänä olin Porin jazzeilla Emeli Sandén keikalla. Oltiin melkeen ihan siinä lavan reunalla, Emeli laulamassa voimakkaalla äänellään parin metrin päässä. En oo niin upeeta live-esitystä ikinä varmaan vielä kokenut. Ne sanat mitä se laulo ei tullut vaan sen suusta vaan ne ihan oikeasti tuli sydämestä. Koko yleisö lauloi tunnetuimmissa kappaleissa mukana. Siinä mä sitten tuijotin sitä upeaa ilmestystä ja mietin että toi on sitä mitä mä haluan tehdä isona. Ja tänään se tunne vahvistui. Kun mä katselin niitä näyttelijöitä siinä lavalla, eläytymässä siihen rooliin, mä tiesin täysin mihin muhut on luotu. Seisomaan siihen lavalle, kertomaan ihmisille sitä tarinaa minkä käsikirjoittaja on kirjoittanut. Kaikki palaset vaan yksinkertaisesti loksahti paikoilleen ja mikään ei ollut enää epäselvää. Mä tiesin mikä musta tulee. Se varmuuden tunne valtasi mut. Mitään muuta mä en halua yhtä paljon. Ja nyt oon päättänyt taistella ja tehdä töitä sen eteen. Siinä kaikki.

-Rosa