Little things

"I know you've never loved
The crinkles by your eyes
When you smile,
You've never loved
Your stomach or your thighs
The dimples in your back
At the bottom of your spine
But I'll love them endlessly"

Oon nyt kipeenä jonka piti tarkottaa sitä, että pystyisin kirjottaa joka päivä, mutta ei. En jaksanut avata sitä konetta ja ruveta kirjottelemaan. Nyt sitten päädyin tälle sivulle ja kirjottelen teille uutta tekstiä. Noi biisin sanat on tällä kertaa One Directionin upouudesta singlestä. Directionerina sitten tottakai itkin täällä ton biisin takia vaikka kuinka pitkään, kunnes tajusin, että One Directionin Euroopan kiertueen päivämäärät ovat ilmestyneet. Olisiko siellä tällä kertaa Suomi? Menin innoissani kyseisen bändin kotisivuille ja selasin maat läpi, enkä tietenkään löytänyt maatamme tuosta listasta. Ensin minut valtasi suru, kunnes sen tunteen ohitti raivo siitä, että miksi mikään hyvä bändi/laulaja ei tule Suomeen? Joka ikinen muu pohjoismaa pitää käydä läpi, mutta sitten tämä maa jättää väliin. Siinäkin listassa komeilivat Norja, Ruotsi ja Tanska. Päätin kuitenkin, etten luovuta, sillä Justin Bieberin Suomen keikka tuli myös listalle jälkeenpäin ja sinne sitten haalimmekin liput. Toista asiaa myös ihmettelen. Miksi kaikkien indiebändien keikat ovat k18? Itse olen tuon musiikkigenren suuri kuluttaja ja haluaisin nähdä niitä bändejä livenä niiiiin paljon. Onhan niitä Suomessa käynyt vaikka kuinka, mutta kaikki keikat yli 18- vuotiaille. Okei, ymmärrän, en minäkään haluaisi sinne ketään 10- vuotiaita pikkutyttöjä, mutta silti. Ehkä pitää vain osata odottaa vajaat kolme vuotta. Sitten on minunkin aikani.

Tuo One Directionin uusi single puhuu kyllä ihan oikeata asiaa. Sanat ovat hellyyttävät ja juuri tuollaista kliseistä hömpötystä, mutta ovatko sittenkään? Koska hirveän moni bändi/laulaja ei kirjoita koko biisiä niistä yksityiskohdista, joka tekee rakkaastaan niin erityisen. Tytöillä on varsinkin suuret ulkonäköpaineet. Kaikkien pitäisi näyttää sellaisilta barbinukeilta joilla on tiimalasivartalo, virheettömät kasvot, täydellinen iho ja vaikka mitä. Ajatus on oikeastaan aika naurettava. Miettikää nyt. Jos kaikki näyttäisivät barbinukeilta, me kaikki näyttäisimme melkein tismalleen samanlaisilta. Mitä ideaa siinä olisi? Kuka määrittää kauneuden rajat? Mielestäni tämä sanonta kuvaa sitä aivan täydellisesti: Kauneus on katsojan silmissä. Nimittäin jonkun mielestä täydellisesti meikatut, ylilaihat tytöt ovat kauniita, kun taas joku pitää hupparissa kulkevista meikittömistä tytöistä, joilla on hiukset napakalla ponnarilla. Ei kauneutta voi määritellä. Sillä omasta mielestäni kaikki ovat kauniita. Kaikki pienetkin yksityiskohdat sinussa tekevät sinusta kauniin. Sinun pitää vain oppia rakastamaan niitä. Itse rakastan pisamiani sekä silmieni erikoista väritystä. Olen myös oppinut pitämään kullan värisistä lyhyistä ripsistäni. Listaa voisi jatkaa. Ja omakehu ei todellakaan haise. Joten annan sinulle tehtävän. Kirjoita paperille asiat itsessäsi joista pidät. Toiselle puolelle voit kirjoittaa asiat joista et pidä. Lue molemmat puolet läpi ja siirry sitten huonolle puolelle. Yritä miettiä jokaiseen asiaan joku positiivinen puoli. Pian huomaatkin, että juuri nuo asiat tekevät sinusta sellaisen kuin sinä olet. Kauniin. Saman voit tehdä luonteen kanssa. Sinulla saattaa olla jotain tapoja ja maneereita, jotka kuuluvat luonteeseesi. Luonne ja ulkonäkö tekevät sinusta kokonaisuuden. Kauniin kokonaisuuden. Huomenna kun heräät, mene ensimmäisenä peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja kerro itsellesi olevasi kaunis. Tarkoita sitä. Se parantaa päivää ihmeesti. Ja jos olet löytänyt itsellesi kumppanin, joka voi nimetä sinusta ainakin kolme kaunista yksityiskohtaa jota muut eivät ehkä huomaa, ole onnellinen äläkä päästä hänestä irti. Imelää. Hyh.

Nyt en jaksa kirjoittaa enempää vaan menen nukkumaan vielä hetkeksi, jos en kirjoita huomenna mitään, niin sanon vielä, että olen keskiviikosta lauantaihin Tsekeissä kisaamassa. Sieltä sitten raporttia lauantain jälkeen. 


-Rosa