when everything hurts and nothing's right.
But you gotta walk on, yeah you gotta walk on.
Everybody's got a piece of their heart
that's been stepped on and torn apart.
But you gotta be strong, yeah you gotta walk on."
Täällä mä taas vaihteeksi teiän iloksi, tai suruksi, kirjottelen jotain tekstiä. On parina päivänä pitäny jo kirjottaa, esim jouluaattona ois tullu oikeesti vaikka kuinka paljon tekstiä mut ei sitten vaan jaksanut avata konetta ja aloittaa kirjoittamista. No, nyt aloitin. Ja tästä tulee taas varmaankin sellanen postaus että alotan tän nyt n klo 13:16, melkeen puoli tuntia heräämisen jälkeen, ja lopetan siinä joskus yhdentoista aikaan illalla. Kirjottelen kun tulee sellanen fiilis. Onks tää teille ihan ok? No, hope so.
Kaikille tulee varmaan niitä hetkiä kun mikään ei oikeasti mene hyvin. Kaikki menee juuri toisella tavalla kun olet toivonut ja tuntuu siltä että koko maailma on kääntänyt sulle selkänsä. Ettei vaan toivoa löydy. Tulee sellainen totaalinen romahtaminen ja väsymys, ei jaksa tehdä mitään, pystyy vain olla paikallaan ja hengittää. Alkaa fiilikset hipoa jo masennusta. Mutta muista juuri se, että hengität vielä. Olet kuitenkin vielä elossa. Ja sulla on niin monta hyvää vuotta jäljellä, niin miksi heittää niitä hukkaan? Viiden vuoden päästä saatat olla vaikka toisella puolella maailmaa elämässä sitä kunnon elämää. Tai saatat olla valmistumassa johonkin haluamaasi ammattiin. Tai opiskelemassa. Kuitenkin kun mietit elämääsi viiden tai kymmenen vuoden päästä, ei se ole enää samanlaista. Osa näistä nyt ympärillä olevista ihmisistä ei ehkä ole siinä, osa on. Uusia ihmisiä on tullut elämääsi vastaan. Saatat olla naimisissa, jos nyt siis omasta ikäluokastani puhutaan. Sinulla on yhä ongelmia, mutta ne eivät ole samanlaisia. Ja siinä vaiheessa olet selvinnyt jo näistä vahnoista. Joten mieti nyt hetki. Sinulla on vielä elämä edessä. Meillä on vielä elämä edessä. Mäkin olen vasta 15-vuotias. Elänyt vain pienen osan elämästäni. Ei tämä tähän lopu.
Niin siis kaksi päivää sitten oli jouluaatto. Mitä te kaikki saitte lahjoiksi? No, hyvä mun kysyä, mähän tässä oon se joka kirjoittaa. No mä itse sain kaikkea ihanaa. En toivonut kun vain yhden asian ja saan sen vasta tammikuussa, mutta äiti on nähtävästi kuunnellut juttujani sen verran että tajusi aika hyvin mitä haluan, ilman että itse olin edes huomannut. Saitte itsekin varmaan todella paljon ihania lahjoja. Mutta yksi kysymys mulla on. Muistitteko kiittää? Muistitteko halata lahjojen antajia ja sanoa kiitos? Kiitollisuus on varsinkin näin joulun aikaan todella olennainen asia. Meillä on tapana arkenakin ruuan jälkeen kiittää. Vaikka se on traditio, sitä kuitenkin tarkoitetaan. Nimittäin ilman vanhempia ruokaa ei olisi, he meidät elättävät. Joten KIIIIIITOS mun vanhemmille kaikesta. Sitten kiitos kans kavereille ja kaikille muille mun elämäs oleville ihmisille.
Okei en mä jaksanu jättää tätä tähän tälleen auki niin mä nyt lopetan tän tähän, illalla saattaa tulla uus teksti. Liikaa ajatuksia liian laiskalle kirjoittajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti