we don't need that much,
just someone that starts
starts the spark in our bonfire hearts
This world is getting colder
strangers passing by
No one offers you a shoulder
No one looks you in the eye
But I've been looking at you
for a long, long time
Just trying to break through,
trying to make you mine
Everybody wants a flame
they don't want to get burnt
Well, today is our turn"
Välillä on vaan sellasia päiviä että pitää vaan miettiä sitä että kuinka hyvä elämä meillä oikeesti on. Ja miten jotkut asiat vaan tekee niin onnelliseks että tekis mieli vaan hyppiä ja laulaa ja pysyy siinä hetkessä ja tunteessa koko loppuelämänsä. Tänään mä rupesin tällästä kelailemaan, tai no suunnilleen tunti sitten.
Mun elämään on kuulunut ihan pienestä asti, vähän ku perintönä, kaks laulajaa; Juha Tapio ja James Blunt. Mä muistan joskus ihan pienenä kun äiti soitti autossa Bluntin 'You're beautiful' biisiä ja mä vaan sanoin että "Toi kuulostaa ihan naiselta". En siis oikeestaan sillon tykännyt koko biisistä, mutta sitä on sitten äitin jalanjäljissä jäänyt kuuntelemaan ja vuosien varrelta siitä on tullut mulle yksi tärkeimmistä biiseistä.
Sama juttu Juha Tapion kanssa. Äiti soitti aina automatkoilla Juhan levyjä ja en mä koskaan myöntänyt tykkääväni niistä biiseistä koska ne oli sellasta "aikusten musaa" josta ei lapset tykännyt. Sillon mä ite kuuntelin kaikkia Nylon Beatteja ja Gimmeleitä niin kun kaikki muutkin pikkutytöt siihen aikaan. Vähän ikää kun tuli ja aloin jotain syvällisempääkin puolta kappaleista ymmärtämään niin näitä molempia artisteja aloin biisintekijöinä ja laulajina arvostaa ja vieläkin molemmat kirjoittamisessa esikuvia olleet.
Viime viikon perjantaina me mentiin Juha Tapion keikalle perheen kanssa. Emppu ja iskä lähti erillä autolla kotiin ja siinä kun äitin kanssa käveltiin Espalla, niin äiti kysyi että oisinko halunnut jäädä odottamaan nimmaria. Siinä mä sitten jotain mutisin että nääh, en mä tarvitte. Vaikka oishan sitä halunnut vähän mainita, että tuo mies on mulle sellanen esikuva ollut musiikin saralla. Äiti sai sitten käännettyä mun pään ja lähdettiin takaisin keikkapaikalle ja siellähän se Juha oli. Äiti osti mulle sellasen kirjan joka kertoo hänestä ja menin siihen sitten pyytämään nimmaria. Siinä samalla sanoin jotain tän tapasta 'Pakko vielä sanoo että sä oot ollu mulle aina sellanen esikuva biisien kirjottamisessa, että kiitos siitä.' Sen kun olin saanut ulos suustani niin sanahti Juha siihen eka jotain kiitoksia ja sit nää sanat:'Toivottavasti mä kuulen sun biisin vielä joskus.'
Tänään olin katsomassa Idolsia ja noh, oikeastaan olin siellä sen takia että siellä esiintyi James Blunt. Se oli kans mulle niin hieno hetki, että melkeen tippa linssissä siellä lauloin mukana. Oli kyllä niin mahtava fiilis että huhhuh. Vielä kun se ilmoitti tulevansa kesällä keikalle Suomeen, niin se viimeistään räjäytti mun tajunnan. Niin ja se aksentti.
En nyt sanois tätä hirveen pahaks viikoks, oon nimittäin nyt suunnilleen viikon sisään nähnyt kaks mun idolia. Ei paha, ei paha.
Hassu sattuma tähän päälle oli vielä se, että viime yönä näin unta, jossa oli mukana yks ihminen jota en oo tässä hetkeen nähnyt ja jonka kanssa en oo myöskään hetkeen puhunut. Aamulla vähän pohdin että miks nyt sitten yhtäkkiä uneen ilmesty. Tää henkilö myös jakaa mun kanssa tän James Blunt fanituksen (öh öh) ja sattumoisin sit kävi niin, että kun lähetin videon siitä esityksestä hänelle niin sieltä tuli kuva samasta paikkaa. No, eipä hirveen montaa kertaa tarvinnu miettiä sitä unta enää. Ehkä mä oon joku ennustaja.
Erittäin onnellinen bloggaaja kiittää ja kuittaa.
-Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti