Say something

"Say something, I'm giving up on you
I'll be the one, if you want me to
Anywhere, I would've followed you
Say something, I'm giving up on you
And I am feeling so small
It was over my head
I know nothing at all
And I will stumble and fall
I'm still learning to love"



Oon huomannut, että tää on nyt mennyt vähän sellaiseksi, että kirjoitan suunnilleen kerran kuussa ja sekin teksti on aina vähän mitä on. Yritän muuttaa tapojani, lukio valitettavasti vie aika paljon aikaa. Nyt kuitenkin, koeviikolla, kirjoittelen teille, kun kuuntelin yhtä biisiä ja siitä tuli vähän inspistä. Wihii.


Olen aika usein puhunut kiinni pitämisestä ja irti päästämisestä. Se kun liittyy aika paljonkin ihmisen elämän kulkuun. Molempien teko on vaikeaa, senkin olen jo todennut. Ystävyydessä ja rakkaudessa irti päästäminen voi olla vaikeampaa kuin koskaan osaisi odottaa. 
 Irti päästämisen hetkellä kannattaa eritellä, haluatko pitää kiinni itse siitä ihmisestä vai muistoista, joita teillä on ollut. Joskus hyvät muistot saattavat sekoittua todellisuuteen ja hämätä.
 Toinen tärkeä asia on se, että tuntuuko ikävä vai sen ihmisen kanssa oleminen pahemmalta. Itseään ei kannata satuttaa turhaan ja vaikka kuinka epätodelliselta se saattaakin kuulostaa, ikävä lähtee kyllä ajan myötä. Jos ei, olet nähtävästi tehnyt väärin päästäessäsi irti. 

 Joissain tilanteissa, varsinkin ystävyyden kohdalla, saattaa usein käydä niin, että loppu on jäänyt todella epäselväksi. Onko tämä siis tosiaan ohi vai onko paluuta entiseen enää?
 Asiat kannattaa puhua puhtaaksi, jos vain mahdollista. Epäselväksi jäänyt loppu ei tunnu kummastakaan hyvältä, nimittäin silloin ei tiedä onko enää asiaa toisen elämään, tai onko toisella enää mitään asiaa omaan. Epäselvyyksien selvittäminen saattaa myös helpottaa menetyksen tuomaa kipua, sillä varsinkin pitkän historian omaavat ihmissuhteet eivät lopu noin vaan ilman syytä. 

 Epäselvyyksistä kun rupesin puhumaan, niin ystävyyssuhteissa riidat ovat ikävintä mitä voi olla. Varsinkin sellaisissa piireissä, jossa on tiivis porukka ja siitä porukasta ehkä parilla ihmisellä on vähän takkua. Silloin kaikilla muillakin on paha olo ja tunnelma on täysin eri. Riitojen selvitys ei aina ole helppoa, koska vaikka ollaan toisille vihaisia, halutaan suojella toista ja ei uskalleta sanoa kaikkea mitä oikeasti ajattelee. Loppujen lopuksi suorasanaisuus yleensä kuitenkin auttaa asioiden selvittelyssä, sillä kukaan ei voi lukea toisten ajatuksia.

Mä oon nyt muuten sitä mieltä, että multa vois ruveta tulemaan vähän positiivisempaakin postausta. Tää on enemmänkin ollut nykyään sellainen "puran tyhmiä ajatuksia" blogi ja musta tuntuu että nää ei piristä kenenkään päivää. Niin siis olisko hyvä idea? Ja niin se viime keväinen "lupaan päivittää blogini ulkoasun" lupaus ei nyt ole tapahtunut. Sitäkin yritän tässä ruveta joskus tekemään kun tulee aikaa ja intoa. (mua saa kans neuvoo siinä)


-Rosa