Dead in the water

"If I was not myself
And you were someone else
I'd say so much to you
And I would tell the truth 
Cause I can hardly breathe
When your hands let go of me
The ice is thinning out
And my feet brace themselves
I'm there in the water
Still looking for ya
I'm there in the water
Can't you see"




Mä sanoin eilen, että rupeen kirjottamaan iloisempia tekstejä ja niinhän mun tekiskin mieli, mutta löysin inspiraatiota nyt taas jostain muusta.

Yksi mun lempisarjoista ikinä on jenkkien So You Think You Can Dance. Mun ikuinen unelma on oppia tanssimaan yhtä hyvin kuin ne tanssijat siellä ja vaikka mä tiedän että en todennäköisesti koskaan siihen pysty, en varmaan koskaan lopeta unelmointia siitä.
 Aloitin siis taas tämän uusimman tuottarin katsomisen ja toisessa jaksossa oli ensimmäiset pudotukset. Kilpailuun oli otettu uusi käytäntö, että jakson alussa aina pudotettiin kilpailijat ja he silti tanssivat vielä parinsa kanssa siinä jaksossa. 
 Siitä kilpailusta meni sitten heti ensimmäisenä tippumaan yksi parhaista miestanssijoista. Edellisessä jaksossa hän oli saanut vähän eri tanssilajin kuin omansa, joten ei ollut niin vahvoilla ja se aiheutti tippumisen. Tässä jaksossa hän sai oman lajinsa ja tanssin tarina oli todella surullinen ja tanssi muutenkin kaunis. Vielä siihen päälle se, että hänet oli juuri tiputettu kilpailusta ja todella haikea kappale niin paketti oli siinä. 
 Tuosta tanssista ja kappaleesta sain inspiraation siis tähän tekstiin. Niistä molemmista jäi itselle sellainen tyhjä tunne ja teki mieli vain kirjoittaa. 

 En nyt siis kirjoita tanssin aiheesta, vaikka saisihan siitäkin tekstiä. Kirjoitan vähän sitä aihetta sivuten omista tunteistani, mitä varsinkin tuosta kappaleesta heräsi esiin.

 Ihmiset muuttuvat. Ihmiset muuttuvat usein ja paljon. Muutosta on välillä vaikea hyväksyä, kun on tottunut siihen tuttuun ja turvalliseen. Muutokset saattavat olla hyviä tai huonoja, riippuen tilanteesta. Joskus muut ihmiset saattavat pidätellä muutosta, koska eivät halua toisen ihmisen muuttuvan. Elämässä tulee vastaan vain tilanteita, kuin pitää vaan antaa toisen ihmisen mennä. 
 Kaipuu vanhaa ihmistä kohtaan tietenkin jää. Halu takaisin menneisyyteen saattaa olla suuri, jopa niin suuri, että se estää itseään liikkumasta eteenpäin. Vaikka tekisi mieli jäädä rypemään siihen ikävään ja uuden vierastamiseen, kannattaa ottaa askel johonkin suuntaan. Aivan sama onko se askel sitä ihmistä kohti vai hänestä poispäin. Ei sitä koskaan tiedä, jos astut kohti, niin saattaa hän juosta vastaan tai jos astut pois, saattaa hän juosta perään. 

 Ihminen on luotu kohtaamaan toinen ihminen, mutta ihminen on myös luotu kasvamaan. Kasvamaan ulos pienistä vaatteista, kasvamaan liian suureksi iian pieniin kenkiin, kasvamaan irti ihmisistä. Älä pysäytä kasvua, katso mielummin kuinka suureksi voit vain kasvaa, kunhan annat itsellesi siihen luvan. Ihmiset todellakin muuttuvat, mutta kunhan itse pidät pääsi ja nouset kerta kerran jälkeen ylös, selviät varmasti hyvin.


-Rosa