Don't dream it's over

"There's a battle ahead, many battles are lost
But you'll never see the end of the road 
While you're traveling with me
Hey now, hey now, don't dream it's over
Hey now, hey now, when the world comes in
They come, they come, to build a wall between us
We know they won't win"




Kesä tuli, ja sit se meni aika nopeeta. Tuntuu siltä, että päättärit olis ollut jotain kaks viikkoo sitten, ei vaan tajua että huomenna se koulu alkaa. Kallion lukiossa. Huhhuh. 

Ajattelin jotenkin että tästä illasta tulee sellanen, että en melkeen saa henkeä ja oon ihan paineissa, mutta just nyt mua oikeestaan ei jännitä yhtään. Ne ihmiset siellä vaikuttaa niin mukavilta ja toivottavasti ottaa meidät uudet ykköset niin hyvin vastaan, että ei tarvii yhtään jännittää. Olivathan he itse viime vuonna osa samassa tilanteessa. Muutenkin olen tässä nyt miittien aikana tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin, joten odotukset ovat aika korkealla. Jotenkin musta tuntuu, että silti Kallio onnistuu yllättämään jotenkin. Ei sitä koskaan tiedä. 

Kesällä on ollut aikaa tehdä vaikka mitä. Silti aina jää se tunne, että jotain olisi voinut vielä tehdä. En kuitenkaan kadu mitään tehtyjä ja tekemättä jättämiä asioita. Kesä oli mahtava. Niin kuin aina. Sen huomaa siitä, etten haluaisi vielä mennä takaisin kouluun. Vaikka se on se kuuluisa Kallio, jonne olen halunnut jo niin pitkään.

Hassua. Vuosi sitten en ollut vielä edes tavannut ihmistä, joka sai mut tajuamaan, että Kallio on se mun paikka. Nyt hän ei itse päässyt sisään ja mä olen huomenna astelemassa niistä ovista. Samalla pelottaa, mutta voin vaan olla kiitollinen. Ei sitä tiedä mihin kouluun olisin menossa ilman häntä. Ehkä Kallioon, ehkä en.
 Olinhan sitä jo miettinyt, mutta jotenkin muiden mielipiteiden kautta päätynyt siihen että en edes käy tutustumassa. Siellä kuitenkin käytiin ja sinne päädyttiin. No regrets.

Vaikka kesä loppui lyhyeen, en silti malta odottaa syksyä. Tiedän nimittäin, että siitä tulee vielä mahtavampi kuin tästä kesästä. Sen mahtavan syksyn aloittaa se, etten palaa enää Haukilahden kouluun, vaan menen jonnekkin jossa saatan jopa viihtyä.
 Tottakai nyt jännityksen myötä on tullut päähäni ajatuksia, että olisi pitänyt mennä Haukilahteen, koska se on tuttu. Tajusin kuitenkin, että jos en ota askelta eteenpäin, ei menneisyys koskaan voi jäädä taakse. En myöskään silloin pääsisi kokemaan sitä mahdollista parempaa asiaa. Toisaalta, ei mun keskiarvonikaan sinne riittäisi, joten miksi tätä edes mietin.

Kallioon pääsy oli mulle kuin merkki siitä, että mulla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Nimittäin ihmetykseksi monen ihmisen kanssa on tullut se, että miten ihmeessä pääsin sisään? Nimittäin Kallio oli mun toinen vaihtoehto (ei todellakaan mielellisesti) ja mun KA oli 8,0. Tiedän nimittäin ihmisiä joilla oli parempi keskiarvo ja hakivat ensimmäisenä. Ehkä Jumala haluaa vaan antaa mulle toisen mahdollisuuden. Ehkä mulla vaan oli oikeesti niin paljon harrastuksia ja pisteitä. Ehkä mä sain sen ekstrasäälipisteen. Ehkä. Mutta pääasia on se, että sisällä ollaan. Ja siellä pysytään.

Tekis mieli kirjottaa vaikka mitä, mutta mulla on nälkä enkä vaan jaksa. Toivottakaa mulle onnea ja onnea multa myös muille uusille ykkösille. Toivottavasti kaikilla menee kaikki hyvin. Nyt kohti mun elämän parasta syksyä.

-Rosa