Blood bank

"Then the snow started falling
We were stuck out in your car
You were rubbing both of my hands
Chewing on a candy bar
You said "Ain't this just like the present
To be showing up like this"
As the moon waned to crescent
We started to kiss
And I said I know it well
The secret that we know
That we don't know how to tell
I'm in love with your honor
I'm in love with your cheeks."


Voin nyt aluksi ilmoittaa, että tämä alkupätkä ei liity tähän mitenkään. Sen takia se onkin tollanen jännä. 
 Oikeastaan mua ei yhtään huvita kirjoittaa. Ei siis yhtään. Väsyttää, mahdollinen flunssa edessä, samoin skenessä pitäis kolme tuntia tänään viettää, koulua, kavereitakin pitäis ehtiä jossain välissä nähdä ja treenata Tapiolan lukion musalinjan pääsykokeisiin kaiken päälle. Ei vaan aika ja halu tän blogin ylläpitämiseen riitä. Mutta silti, tänä sunnuntai"aamuna" olen täällä kirjoittamassa teille taas uutta tekstiä. 

Mä oon itse huomannut että mun blogi alkaa käydä tosi tylsäksi. Siis ihan oikeasti. Onhan tää tekstinpaljous ihan kiva, mutta mitä tän ikäset, teinit, haluaa oikeasti blogilta? Kyllä mä tiedän tosi monia jotka tätä tykkää lukea ihan lukemisen ilosta, tottakai, mutta silti. Tästä puuttuu jotain. 
 Ensimmäinen minkä pistin merkille on se, että en ole jaksanut panostaa tähän ulkoasuun millään tavalla. Se saattaa yksinkertaisesti johtua siitä etten osaa. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla hyvä syy siihen miksi en voisi opetella. Jotenka nyt siis päätän ensinnäkin tehdä tälle tylsän ruskealle taustalle jotain. 
 Toiseksi, vaikka sitä välillä lupailenkin, ei blogissani vieläkään ole lähes yhtäkään kuvaa. Ja jos on, ne on repäisty joltain kaverilta, oma profiilikuva tai tumblrista nappaistu kiva lausahdus. Ei ne ole loppujen lopuksi niitä kiinnostavimpia, vaan ihan omasta elämästä olevat kuvat. Mähän omistan tälläisen kameraksi kutsutun vempaimen, mutta kuvaamisen aloittamiseen tarvittava innostus puuttuu. Nyt minulla kuitenkin on motivaattori, tämä blogi ja te lukijat, joten päätän kaivaa sen kameran jostakin ja aloittaa kuvien räpsimisen. Ja muutenkin saatan saada siskoni vanhan kameran, joten even better, mulla on sitten kaksi ihan kohtuu hyvää kameraa joilla kuvia voin räpsiä tilanteessa kuin tilanteessa. 
 Paljon kommenttia olen saanut myös kirjoitustavastani, joka saattaa olla todella häiritsevä. Kirjoitan välillä kirjakieltä, välillä puhekieltä, enkä vain osaa valita toista. Mutta valitettavasti sitä en tule muuttamaan. Tulen käyttämään tälläistä sekakirjoituskieltä, koska sitä tykkään kirjoittaa. Tämä blogi on kuitenkin myös mulle tehty, omaksi kirjoittamisen iloksi eikä äikän aineeksi tai jotain missä pitää olla kaikki täydellisen oikein. Sitä mulle ollaan myös jankattu ja nyt tajuan sen olevan totta. Kuitenkin niin kuin varmaan huomaatte, jaottelen kappaleita vähän enemmän. Se kuulemma selkeyttää ja siskonikin jaksaa lukea näitä tekstejä vähän pidemmälle, hyvällä tuurilla jopa loppuun asti.
 Viimeisenä haluaisin, en pakota, mutta toivon, että te lukijat kirjoittaisitte joko tohon kommenttilokeroon, facebookissa, tekstarilla, naamatusten, ihan miten vaan, ideoita siihen, miten muuten nyt voisin uudistaa tätä blogia. Nyt kun se uudistus kerran aloitettiin niin uudistetaan sitten ihan kunnolla. Bye winter, hello spring of changes.

-Rosa